Ensimmäinen kerta toden sanoo...

Olen jo pidemmän aikaa suunnitellut aloittavani blogin, koska kaikki ne asiat mitkä päässäni pyörivät vaativat tulla kuulluksi. Kieliopillisesti olen aina ollut hieman heikompi kirjoittaja, mutta sisältö on usein ollut hyvää. Olen aina ollut sellainen ihminen, jolle sattuu ja tapahtuu, joten eiköhän sisältö paikkaa ainakin ne puuttuvat pilkut. Mutta nyt kun olisi aika kirjoittaa jotain repäisevää aloitukseksi, en tiedä mitä kirjoittaa.

Pää lyö tyhjää. Ajatus ei kulje.

Voisin ehkä aloittaa kertomalla itsestäni, jotta voin palata myöhemmin tähän infopakettiin itsestäni mikäli jotain sattuu joskus unohtumaan.

Tottelen siis nimeä tinksu ja olen jo elänyt elämää niin kauan, että olen päässyt parikymmenen paremmalle puolelle jo tovi sitten. Asun Etelä-Suomessa paikassa nimeltä Kimmellyslaakso. Paikkakuntana tämä paikka on kohtalaisen suuri, mutta piirit ovat niin pienet että koen turvallisemmaksi jättää virallisen paikkakunnannimen mainitsematta. Ymmärrätte varmaan.

Perheeseeni on aina kuulunut vanhempieni ja yhden sisaruksen lisäksi myös isovanhemmat, täti perheineen sekä läheisimmät ystävät, mutta koska olen aloittanut uuden luvun elämässäni tänä vuonna niin sen vuoksi ydinperheeseeni kuuluu tällä hetkellä ainoastaan aviomies Peter sekä koira. Meidän pieni perhe pitää majaa tällä hetkellä väliaikasessa asunnossa, koska olemme nyt yrittäneet remontoida hankkimaamme puutaloa vuoden päivät. Jouluksi olisi tarkoitus päästä kotiin. Kuten viime vuonnakin.

Pitkään mietin että millä nimimerkillä ja blogin otsikolla aloittaisin kirjoittamisen, mutta sitten löysin wikipediasta Helinä-Keijun luonnekuvauksen ja tunsin samaistuvani heti. En niinkään tuohon siroon ja hentoon ulkomuotoon, vaan niihin ihka oikeisiin luonteenpiirteisiin. Englanninkielisestä versiosta sitten väänsin jo monessa muussakin paikassa tutun version tinksu - ja minun kohdalla pienellä kirjoitettuna.

Mitä yhteistä meillä on sitten Disneyn klassikon Helinä-Keijun kanssa ? Internetin ihmeellinen maailma kuvailee Helinää pippuriseksi, pelottomaksi, hauskanpitoa rakastavaksi todelliseksi ystäväksi, joka loukkaantuu helposti mutta osaa myös yhtä nopeasti pyytää anteeksi. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni pystyin heti suoralta kädeltä samaistumaan johonkin toiseen henkilöön, vaikka tässä onkin tietysti kyse elokuvahahmosta, mutta kuitenkin. Ja tässä hieman perusteluja :

Pippurinen - Osaan olla todella sähäkkä; lämpenen yhtä nopeasti kuin menetän kipinän. Osaan nostaa metelin herkästi ja kova äänisesti itselleni tärkeistä asioista ja olen valmis laittamaan kaiken likoon niiden vuoksi. Noudatan ja kunnioitan lakeja, mutta tietyissä asioissa olen eri mieltä ja vääryyden eteen taistelen mielelläni.

Peloton - Olen valmis kokeilemaan kaikkea jännää ja yleensä syöksyn tekemään asioita turhia miettimättä. Täällä ollaan kerran, enkä vielä kertaakaan ole katunut tekemiäni asioita.

Hauskanpitoa rakastava - Joko mennään ? ;)

Helposti loukkaantuva - Itselleni osaan nauraa, enkä loukkaannu itseeni kohdistuvista asioista kovinkaan helposti. Helpoiten loukkaannut tilanteissa, joissa en tule kuulluksi ja minut ignorataan täysin. Myös sopimusten epäreilu rikkominen loukkaa minua helposti.

Nopeasti anteeksipyytävä - Anteeksipyyntö ei ole ollut minulle koskaan vaikeaa ja osaan pyytää pienimmistäkin asioista anteeksi. Usein pelkällä anteeksipyynnöllä pääsee jo pitkälle ongelmatilanteissa.

Todellinen ystävä - Ystävät ovat opettaneet että verisukulaisuus ei välttämättä ole yhtä sitova ja pitävä kuin ystävyys. Läheisimmät ystävät kuuluvat minun perheeseeni ja tekisin heidän puolestaan mitä vain, milloin vain. Tuen, kuuntelen, tarvittaessa neuvon, mutta pääasia on se että olen läsnä. Koska itse olen todella rehellinen luonteeltani niin vaadin tätä myös ystäviltäni. En tietenkään ehdotonta rehellisyyttä, mutta sellaista rehellisyyttä ettei tarvitse miettiä onko toisen joka toinen sana valhetta vai ei. Olen ollut onnekas ystävien suhteen, koska omistan yhdet maailman parhaimmista ystävistä. <3

Mitä muuta sitten ? Rakastan mm. kävelyä, elokuvia ja hyviä tv-sarjoja ( eg. Good Wifw, Sons of Anarchy, Blue Bloods... ), musiikkia ( ilman en pärjäisi ! ), kirjoja sekä tietysti hyvää ruokaa. Ainakin näin aluksi mainittuna. :)

Viimeinen vuosi on ollut yksi vaikeimmista, mutta myös opettavimmista. Vaikken ihan pohjalle ole vielä pudonnutkaan niin on ollut vaikeaa ja rankkaa huomata, että ehkä en ollutkaan se ihminen joka luulin olevani. Asiat jotka luulin jo käsitelleeni ja hyväksyneeni ovatkin palanneet mieleen ja avanneet vanhoja haavoja uudelleen. Ja tällä kertaa niiden uudelleen sulkeminen on tuntunut todella vaikealta - lähes ylitsepääsemättömältä. Sokeasti luulin että ainoastaan teini-iässä voi olla tällaisia vaiheita, mutta olin todellakin väärässä. Ehkä näiden asioiden läpikäyminen aikuisiällä on jopa vielä vaikeampaa kuin nuorempana. Olen kuitenkin hyväksynyt sen että aika parantaa ja että minun on annettava sitä itselleni nyt paljon, todella paljon. 

Ehkä kuitenkin kerron kaikesta lisää seuraavissa postauksissa. Ettei ensimmäinen ole pelkästään täyttä paskaa.

Loppuun vielä yksi mun tän hetken lemppareista, jota jaksan kuunnella uudestaan ja uudestaan...